Humalan kasvatus

Kotiolut-Wiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Humala - Kuinka kasvattaa niitä

Artikkeli on otettu australialaiselta sivustolta ja kaipaa suomennosta sekä tarkennuksia. (Lupa kysytty)
Teksti käsittelee humalan kasvatusta Australiassa mutta on sovellettavissa monilta osin myös Suomeen.
Tehkäämme omia havaintojamme ja kirjataan niitä ylös sitä mukaan kun kokemusta karttuu.
Käsittääkseni tämä on ainoa suomenkielinen artikkeli aiheesta, sitten kun se valmistuu.

Suorama


Perusteet

Humala on käytännössä rikkakasvi ja sinulla on taattu menestys jos voit antaa paljon seuraavia asioita:
Valoa
Tilaa ylöspäin
Vettä
Puoliksikaan kunnolline maaperä
Hyvä lannoite auttaa

Vinnie Cilurzo The Brewing Networkistä:
"Voit ostaa pussin kukkamultaa puutarha kaupasta, Kaivaa reiän, tökätätä juuret reikään, peitä juuri tuuman kerroksella kukkamultaa ja anna hiukan Miracle Grow, sekä kastelet hyvin. Tulet saamaan tuloksia. Humala on yksi tuotteliaimmista kasveita maanpäällä."


Sijoitus

Humalat suosivat pitkää valoisaa aikaa ja kylmiä talvia. Tämä tarkoittaa että ne kasvavat parhaiten leveysasteiden 35 ja 55 välillä, kummallakin pallonpuoliskolla. Mieluiten 15-18 tuntia auringonvaloa päivässä keväällä ja kesällä.

Esimerkiksi Australiassa Sydney on 33°53'S, Eli juuri tällä alueella.
Suomen eteläisin (manner) Tulliniemi Hanko 59°48.479′N ja pohjoisin (myös EU:n) Nuorgam Utsjoki 70°05.537′N Lähde
Joten emme ole ihan ihanteellisessa sijainnissa, muuta toisaalta emme niin kauhean kaukanakaan. Onhan Suomessa aikoinaan kasvatettu vientiin asti humalaa.
Todistetusti mm. Willamette ja Centennial antaa satoa ainakin Kangasalan korkeudella (~61°24N).

Koska humala haluaa pitkää päivänvaloa, kasvata niitä enimmäismäärässä auringonvaloa. Tämä tarkoittaa avointa aluetta jossa on vähän tai ei lainkaan varjoa. Valoa saa tulla kaikista kulmista. Humalat hyötyvät myös liikkuvasta ilmasta.

Jos vuokraat maata, tai luulet, että on olemassa mahdollisuus, että et ehkä halua humalakasveja tulevaisuudessa, kasvata humalat eristetyinä. Kasvit saattavat osoittautua ongelmalliseksi poistaa.

If you are closer to the equator than 35 degrees, you can definitely still grow hops, though your bines will probably yield less. You might consider two things to trick your hops into believing they are in a more approproate location. The first is to artificially 'vernalise' your rhizomes by carefully digging them from the ground and refrigerating them over winter period. The second is to artificially light the plants for a few hours once it is dark. I do not know a great deal bout this, but believe that this doesn't have to be strong light, just enough to trick the plant, I'd consider LEDs for the high light : power consumption ratio.

Alueesi

Kerätään tietoa pikku hiljaa ja laitetaan tänne. Olkoon Australian "poikien" tiedot tässä muistutukseksi toistaiseksi.

Australian Capital Territory Growing experiences:

New South Wales Greater Sydney Area: able to successfully grow hops in well lit position. Sunburn of flowers and foliage becomes a problem around time of harvest, reduce watering and fertiliser usage prior to this time to 'toughen' up plant material a little.

Northern Territory Growing experiences:

Queensland Growing experiences:

South Australia Growing experiences:

Tasmania Growing experiences:

Victoria Victoria (and Tasmania) are ideal locations for growing hops within Australia and (with adequate care and consideration) most every hop variety should grow well. There are large commercial hop plantations in the north of the state (Wangaratta-Bright), as it's name suggests the Pride of Ringwood hop variety was bred in the suburbs of Melbourne.

Western Australia Growing experiences:

Kasvatus

Multa

Humala viihtyy mieluummin hyvin vettä läpäisevässä, syvässä, hedelmällisessä maaperässä, jonka pH on 6 ja 7.5 (lähellä neutraalia).

Jos istutat maahan, Kaiva iso kuoppa jonka voit täyttää sekoituksella kaivettua maata ja kompostia sekä lehmänlantaa ja/tai turvetta. Tee pieni kumpu joka helpottaa liian veden poistumista. Pitämällä multakerrosta maanpinnalla vuoden ympäri auttaa. Joka vuosi, lisää organista materiaalia kumpuun. Lisää multaa ennen talvea ja myöhemmin uudelleen, ennen kesää. Kumpu ja orgaaninen aines ovat tärkeitä etenkin savimaalla, myös hiekkaa kannattaa savimaalla käyttää tukemaan liian veden poistumista.

Jos kasvatetaan ruukuissa, käytä ehdottomasti suurinta mitä voit käsitellä. Humala hyödyntääkaiken tilan ja yrittää saada pääjuurensa 1m syvyyteen. Juuret menevät myös ruukun pohjasta maahan jos mitään estettä ei ole, joten jos et halua pysyviä humalia huolehdi tästä. Huolehdi, että käytät hyvää multaa jossa on paljon humusta (orgaanista ainesta) ja harkitse veden säästämiseksi "vedensäästökiteitä" varmistaaksesi veden saannin juurille kuivana kautena. Ne ovat monivuotisia ja kasvavat suuremmiksi joka vuosi. Joten jakaminen on suositeltavaa muutaman vuoden välein. Alueilla missä on kovin kylmät talvet, kannattaa harkita jos siirtää astiat suojaan syvältä jäältä.

Juurakkojen säilytys ja istutus

Pienet valkoiset versot tulevat silmuista josta sitten kasvaa köynnökset. Ne ovat hyvin hauraita, joten käsittele niitä varoen.

Istuta maahan kun routa on poissa jottei jää pääse vahingoittamaan juurakkoa.

Voit istuttaa ne pieneen ruukkuun suojaan pakkasilta ja antaa juurille hiukan etumatkaa.

Voit säilyttää juurakkoa jääkaapissa muovipussissa, kunhan se saa kosteutta esim. sienestä tai kosteasta liinasta. Mutta ne ei saa olla märkiä. Näin ne tulevat ryppyisiksi ja hieman homeisiksi ajan kanssa, vähän kuin inkivääri. Tämä johtuu siitä kun juurakko käyttää omia varastojaan pysyäkseen hengissä. Jos sinun pitää varastoida muutama kuukausi, on parempi istuttaa juurakko väliaikais ruukkuun.

Istuta juurakot 3 - 5cm maanpinnan alapuolelle. Jos juurakossa on valkoisia pyöreäpäisiä versoja, laita nämä ylöspäin. Juuret ovat kapenevat ja puisemmat ja niiden tulee osoittaa alas tai sivuille. Jos juurakossa ei ole juuria tai versoja, istuta se vaakaan maan alle niin, että jotkin silmut osoittaa ylös ja jotkin alas.

Jätä saman lajikkeen juurakoiden väliksi vähintään 30cm, mieluiten niin, että nämä ovat yhdessä suuresa kummussa. Kaupalliset kasvattajat laittavat useita juurakoita samaan reikään, mutta tämä on käytännössä varmistus. Kotona on tarpeeksi aikaa antaa huomiota kaikille hitaastikin nouseville versoille, vaikka sitten poistaakseen ne.

Koska humalan juuret matkaavat maan alla ja putkahtelevat ylös pitkien matkojen päästä mihin ne on istutettu, jätä eri lajikkeiden väliin 1 - 2m. Näin vältät paremmin sekaanuksia.

Kastelu

Humalat hyötyvät runsaasta vedestä.

Ensimmäisenä vuonna kastele useasti mutta pieninä annoksina. Kun juuret on asettuneet, kastele "syvästi".

Kastele erityisesti silloin kun kukkiminen alkaa, kasvikäyttä tällöin paljon energiaa, jota pitää täydentää.

Jos voit käyttää kastelujärjestelmää, kuluu vettä paljon vähemmän. Se on helppo ja voidaan automatisoida. Älä käytä sadettimia koska märät lehdet helpottavat sienien ja tautien kasvua.


Lannoitteet ja ravinteet

(Käytetty starsan!? ja) hiivasakan väitetään olevan hyviä humalan ravinteiksi. Käyttämällä vierrettä tai valmista olutta, voi pH humalistossa tippua liian alas, mutta voi ola hyväksi jos viljelet korkean pH:n alueella. Käytä siis harkiten tai ei ollenkaan.

Jos sinulla on koira tai jokin muu kaiveleva eläin, älä käytä houkuttelevia ravinteita ja lannotteita. Kuten "veri ja luu" sekä "dynamic lifter".

Ravinteiden tyyppi ja tasapaino saattaa vaikuttaa humalan makuprofiiliin.

Korkean alfahappon ja pistävän ominaisuuden humala (esim. Columbus) vaatii enemmän lannoitetta tuottaakseen näitä ominaisuuksia.


Koulutus, karsinta ja leikkaus

Jos versot nousevat liian aikaisin lämpimän talven jälkeen, kaikki pitää leikata pois, liian aikaisen kukkimisen vaaran vuoksi. (ei ehkä pelkoa Suomessa?)

Vaikka käydäänkin keskusteua, alkuperäinen kirjoittaja (ystäväni Bizier AHB foorumilla) on pitänyt kaikki versot ainakin kolme ensimmäistä vuotta ja näin maksimoinut fotosynteesin ja kasvin kasvun. Tämän pitäisi johtaa suurempaan tuotton ja isompiin juurakoihin.

Ralph Olson, Hop Unionista neuvoo, että parin vahvimman verson jättämisellä on merkitystä vain teollisessa tuotannossa, jossa kerääjäkoneet eivät kykene ottamaan käpyjä suuren kasvimassan seasta. Tämä pitää myös suuret viljelmät hallittavina ja säännöllisinä.

Kotipuutarhassa tai missä kävyt kerätään käsin, viemällä jokainen verso omaan tukinaruunsa pitäisi johtaa suurempaan satoon.

Cilurzo neuvoo ajattelemaan humalia pitkän aikavälin projektina, kuin viinitarhan perustus. Hän suosittelee seuraavanlaista aikataulua juurakoille ensimmäisinä kasvuvuosina. En välttämättä ole samaa mieltä mutta tiedän hänen onnistuneen.

Ensimmäinen vuosi, yksivero per kasvi.
Toinen vuosi, kaksi versoa per kasvi.
Kolmas vuosi, kolme verso per kasvi.

Kesällä leikkaa lehdet ja sivuversot n.60 - 100cm matkalta alhaalta pois (minä olen ottanut 40cm Suorama). Tämä auttaa siihen, että sienitaudit eivät pääse maasta kasvin yläosiin, päästämällä auringon valoa ja kuivattavaa ilmaa kiertämään verson juurelle. Se myös estää hyöteisiä jonkin verran nousemaan ylös kasviin.

Odota, että latva on täysin kuollut ennen kuin irroitat versot. Ravinteita ovat matkalla takaisin juurakkoon varastoon ensi vuodeksi.

Tukien suunittelua

Humala salko voi olla mitä tahansa n.2m ylöspäin johon voit kiinnittää narun humalaa varten. Sanotaan, että ne kasvavat huomattavasti korkeammalle, jopa seitsemään metriin. Jos pystyt antamaan lisä korkeutta varmaakin saat enemmän satoa. Yleinen temppu jolla lisäpituutta saadaan on laittaa narut viistosti ylös ja pystytolppa jonkin matkan päässä kasvista. Kasvi haluaa kasvaa pystysuoraan, mutta onneksi kasvaa viistostikin jossain määrin. Ongelmana on, jos viljelee montaa lajiketta saman tolpan ympärillä ja systeemi ei ole riittävän iso, että lajikkeet sorkeutuvat huipulla ja mutkistavat sadonkorjuuta.
Jos voit tehdä tuen jonka voi laskea on se varsin hyödyllistä. Voit tehdä useita sadonkorjuita sitä mukaa kun kävyt kypsyy, se on myös turvallisempaa koska ei tarvitse laittaa tikkaita pehmeälle määperälle.

Tämä Basic Brewing Video näyttää Chris Colbyn (BYO lehden toimittaja) esityksen siitä miten hän kasvattaa ruukuissa humalia lyhyehkön tolpan kanssa ja laskee lisää narua sitämukaa kun kasvit kasvavat.

Käytä karkeaa lankaa esim. sisalia tai synteettistä paalauslankaa? kouluttaaksesi versot koska sellaiseen on kasvin helppo tarttua.

Tiedosto:trellisillustrations.png

Kuvassa joitakin tukimalleja.

Tiedosto:bizierclusteryr1.jpg


Tässä kuva Bizierin ensimmäisen vuoden Clusterista lähellä sadonkorjuuta, 4.2m korkeassa 'T' tuessa. Tämä on kiinnitettynä kuuden jalan aitaan ja voidaan laskea sadonkorjuuseen tai tutkimista varten. Huomattavaa tässä on se, että ilmassa on hyvä vaakataso mihin linnut mielellään istuvat ja ulostavat sitten humalille (tuli suomentaessa mieleen, että tuonne päälle jokin viipperä joka ainakin tuulessa pyörisi?). Tämä minun pitää vielä ratkaista. Käytän seitsemää lankaa per kasvi.

Tuholaiset ja taudit

Jos olet humalan kasvatus alueella, taudit kuten lehtihome ja lehtihärmä downy/powdery mildew ovat enemmän kuin ongelma. (Unsure if relative to Australia) enkä minä tiedä Suomesta. Jos nain on, poista sairas kasvin osa ja tuhoa polttamalla.

Home ja härmäsieni (Mold & Mildew)
Joku kertoi kerran, että sekoita 1 osa viinietikkaa ja 9 osaa vettä ratkaistaksesi ongelman. Kokeilin ja se toimi. Tein seoksen juomapulloon ja kaadoin sen kasvin juuripaakulle.

Suihkuttamalla saippualuiosta tai Starsania voidaan hävittää kirvoja (aphids)(ehkä myös spider mites?)

Sadonkorjuu

Tässä on "hienoinen" ero australialaisten ja suomalaisten välillä. Suomessa syys- lokakuu lienee sadonkorjuu aikaa.
Harvest window is about two weeks around early march, but cultivars ripen differently and climate may also affect ripening.

Cilurzon tapa todeta humalankävyn kypsyys:
Vedä suojalehti pois (lehtevä "terälehti"), pidä sitä valoa vasten ja sen pitäisi olla tummempi vihreä kuin valossa läpikuultava vihreä.
Kävyn tulee olla tahmea lupuliinista (keltainen siitepöly) ja siinä on hyvä humalan tuoksu (pitävä positiivisesti ummehtunut).
Revi käpy puoliksi pituussuunnassa ja lupuliini alkaa kasaantua yhteen ja lupuliini pallot ovat kooltaan sellaisia kuulakärkikynän kärjen kokoisia.
Tämä on hänen ensisijainen menetelmä: Ota humalan käpyä kapeasta päästä ja "harjaa" vastakarvaan:
Jos yksikään suojalehti ei irtoa, humala ei ole kypsä.
Jos teet sen muutaman kerran ja muutama suojalehti tippuu, on täydellinen aika käyttää tuorehumala olueen.
Jos kaikki suojalehdet puotoaa ensimmäisellä kerralla, katsotaan tämä kypsäksi kaupallisiin tarkoituksiin.

Kysyin Mr Cilurzo's syytä valita aiempi humala tuore humalointiin ja sain loogisen vastauksen:
"Minä pidän epäkypsemmän humalan mausta (flavor) tuorehumaloudussa oluessa, se yleensä jättä vihreämmän vivahteen."

Kun kerätään, käytä pitkähihaista paitaa ja käsineitä (vaikka olisi kuuma päivä). Humala on erittäin raapiva ja siinä on pieniä teräviä koukkuja jotka repii ihon rikki, nyt sinua on varoitettu. Humalan naarmut ovat kohtuulisen kivuliaita ja jättää pitkään kestavat punaiset jäljet.

Kypsä käpy on paperisen tuntuinen ja korostuneen katkeroinen, ne ovat kevyempiä ja niissä voi olla ruskeaa.

Kerätäksesi vedä yksinkertaisesti kävyt irti köynnöksestä käsin.

En ole varma tyypillisistä sadoista, eritysesti juuri tietun kasvin, mutta olen kerännyt 1kg tuoretta humalaa jokaisesta ensivuoden kasvistani.

Lisää tietoa kerätty alkuperäisen artikkelin ulkopuolelta.

Jos olet tehnyt kaiken oikein, noin keskivaiheilla kautta työntyy köynnöksestä lyhyitä sivuversoja joiden päissä on piikittäitä palloja "burr". Nämä kehittyvät kävyiksi. Kun karvapallot ilmestyvät anna jokaiselle taimelle lapiollinen kompostia tai hyvin kompostoitua lantaa. Kastele myös jokapäivä auttaaksesi käpytuotantoa. Käpyjen muodostumisen aikaan humala tarvitsee enemmän vettä mutta ylikastelu on kuitenkin vaarallisempaa kuin alikastelu.
Vain lyhyen ajan päästä siitä kun ensimmäiset "suomut" muodostuvat, ovat kävyt kokonaan valmiita. Sitten kun kävyt ovat kokonaan kehittyneet sadonkorjuuaika onkin jo nurkan takana!

Käyttö ja varastointi

Kuivaaminen ja varastointi

Kuivaaminen estää humalaa pilaantumasta. Kaupalliset humalat on kuivattu 35-60 C asteessa kunnes kosteus on haihtunut niin, että 10% kosteutta on jäljellä kokonaispainosta. Ne on yli kuivattuja ja niihin lisätään kontrolloitu määrä kosteutta takaisin, jolla helpotetaan käsittelyä ja estetään hajoaminen.

Jos kuivaat humalia kotona, tee se kuivassa, pimeässä paikassa jossa ilma liikkuu, tähtää ylikuivaan. Lämmitys haihduttaa eteerisiä öljyjä humalasta, joten jos voit kuivata matalassa lämmössä, humaliin jää enemmän öljyjä.

Ihannetapauksessa typpi huuhtelu, sitten vakuumiin ja pakkaseen. Paras säilyvyys panimo touhuihin.

Kuivausmenetelmiä:
Käytä hyttysverkkoa pingotettuna kehykseen ja kuivaa lämpimässä paikassa talossa.

Tee yksinkertainen humalankuivausuuni oast: Monet suosittelevat tätä menetelmää. Hanki lipasto ja vaihda laatikoiden pohjat hyttysverkkon. Jätä ylin laatikko hiukan auki. Ota alin laatikko pois ja puhalla lämpöpuhaltimella minimi lämmöllä kierrättääksesi ilmaa.

Jos minä haluan kuivata humalia. Saattaisin koittaa rakentaa suuresta pahvilaatikosta, johon laittaisin lähelle pohjaa tietokoneen tuulettimen, kierrättääkseni viileää, kuivaa ilmaa säilyttääkseni aromit mahdollisimman tarkkaan. Silti tarvittaisiin verkko hyllyt.
En ole koskaan kuullut mutta silica saattaisi pystyä käyttämään ilman kuivausaineena.

Jotkut kannattavat kuivausta auringossa, toiset ei. Minä ehdotan kuivaamista pimeässä, koska valo tuppaa haalistamaan useimpia asioita.

Itse suljen omani 200g satseihin, pakkaan vakuumiin ja pakasta kunnes käytän. Varastoitpa humalasi kuivana tai märkänä, on vakuumikone paras kaverisi koska se merkittävästi pienentää tilaa jonka humalat tarvitsevat. Käytän laitetta lattialla ja laitan puhelinluettelon humalien päälle ja painan polvellani puhelinluetteloa koko painollani kun vehje imee ilmat ulos. Tämä pitää paketin huomattavan litteänä, kuin kirja ja minimoi tilan tarpeen pakkasestani. Jos et tee näin, paketit saavat satunnaisia muotoja ja tilantarve kasvaa.

Kuivattujen kotona kasvatettujen humalien käyttö

Kotihumalissa on tuntematon määrä katkero aineita (kuten mitä tahansa aineita) ja suurimmalla osalla kotipanomomestareista ei ole mahdollisuuksia selvittää niitä. Siksi kotihumalat on useimmiten käytetty aromi ja flavori lisäyksinä. Kaupallisilla humalilla on siten katkeroitu.

Mutta itse käytän keskimääräistä alfahappo arvoa mikä on tyypillinen kyseiselle humalalajikkeelle. Toisaalta lajike voi tuottaa vähemmän ominaisuuksiaan suomessa mutta toisaalta keräys ja kuivaus kotikonstein säilyttää ainekset paremmin kuin kaupallisesti tuotetuissa (näin olen lukenut ;). Kuitenkaan katkerointi ei ole sellainen tieteen laji josta kotikonstein voi varmaa sanoa kaupallistenkaan humalien kanssa.

Tuoreiden kotona kasvatettujen humalien käyttö

Käytä tuoreet humalat ennen kuin 24 tuntia on kulunut poiminnasta. Muuten home aiheuttaa ongelmia. Pidä humalat väljästi ja paperipussissa mieluummin kuin muovisessa. Home iskee parissa tunnissa jos kytät muovipussia.

Tuoreen humalan maku osuuksista: Märkien humalien keittäminen irroittaa enemmän tanniineja. Ruohoisuus valmiista oluesta voi ikääntyä pois muutamassa viikossa. Eri aromit tulee paremmin ja selvemmin esiin, koska herkimmin haihtuvia komponetteja ei olla uunitettu pois. Vinnie Cilurzo kuvaa makuja ja aromeja meloonin, sitruunan kuoren ja mintun kaltaisiksi.

Kuivatussa humalassa on 10-12% kosteutta. Tuoreissa humalissa on noin 50-80%. Eli 50-80% humalalisäuksestä onkin vettä. Cilurzo neuvoo laittaamaan kuusikertaa enemmän kuin kuivattua humalaa. Huomaa myös, että et voi lisätä liikaa tuorettahumalaa olueen ;)

Colin Kaminskyn tapa laskea karkeasti tarvittava tuorehumalien määrä:
1.Mittaa kohtuullinen määrä tuoreita humalia (Mitä enemmän, sen parempi).
2.Kuivaa tämä määrä täysin kuivaksi esim. uunissa matalassa lämmössä (Paino ei einää tipu).
3.Jää märkäpaino kuivapainolla ja pyöristä tulos täyteen numeroon.
4.Käytä tätä lukua kertoimena kun lisäät tuorehumalaa suhteessa kuivattuun.


Vinnie Cilurzon tuorehumala oluen reepti:
OG: 1.064
FG: 1.012
IBU: 55-70

Maltaat (oman makusi mukaan):
2 Row
Crystal 40L (~80EBC)
Carapils

Humalat (Huom! määrät 10 gallonalle(~38 litraa)):
90 min 3oz (~85g) Chinook
90 min 14oz (~400g) Cascade
30 min 10oz (~283g) Cascade
0 min 5oz (~142g) Chinook
0 min 11oz (~312g) Cascade
kuivahumalointiin 2oz (~57g) Chinook
kuivahumalointiin 2oz (~57g) Cascade

Juurakkojen hoito ja lisäys

Juurakkojen jakaminen ja säilöminen

Aikuisella humalakasvilla on mahtava juurakko joka voi ulottua 2,5m syvyyteen. Kasvi menee lepotilaan joka talvi ja voi tuottaa myös juurakkoja.
Kasvin juuret on yleensä hoikkia mutta puiset maan allakasvavat juurakot ovat yleensä paksuja, pulleita ja niistä kasvaa versoja tasaisin välein. Juurakot kavavat usein juurikin maanpinnan alapuolella ja saattavat kasvaa muutaman metrin päähän juurikruunusta. Kaupallisessa viljelyssä maa usein rikotaan kasvin ympäriltä jotta se ei pääsisi leviämään juurakkojensa avulla.

Lisättessä ja kasvatettaessa uutta humalantaita yleensä käytetään vanhemman kasvin juurakkoa. Tämä on eritysen tärkeää humalakasveilla koska tuloksena saadaan emokasvin klooni, joka uusi kasvi ei olisi jos se kasvatetaan siemenestä. Joten uusi kasvi joka on kasvatettu juurakosta on myös "tyttöhumala" ja samaa lajiketta kuin emo.

Juurakot leikataan pääsääntöisesti talvella kun kasvi on levossa. Etsitän vain juurakko ja jakamalla tai leikkaamalla juurakko pienempiin osiin (kaikki kasvit eivät tuota jokavuosi juurakkoja). Juurakko näyttää samanlaiselta kuin kasvin juuret mutta ne on paksumpia ja pulleampia. Ne kasvavt aivan pinnan tuntumassa ja mikä tärkeintä, niissä on useita "budeja" eli verson alkuja pitkin matkaa. Usein juurakosta voidaan jakaa monia pienempiä osia mutta pidä huoli, että jokaisesa pätkässä on monta alkua varmistamaan hyvän kasvun. Mitä suurempi juurakko, sen parempi kasvu yleensä on ensimmäisenä vuotena.

Yleisimmin käytetty menetelmä lisäykseen on kaivaa koko kasvi ylös maasta, löytää juurakot ja leikata ne, istuttaa vanha kruunu ja juurakot erilleen uudellaan maahan. Kotipuutarhassa kuitenkin on hankalaa joka vuosi kaivaa kasvit ylös ja se voi olla jopa haitallista seuraavalle kasvukaudelle. Mutta jos kasvi on sopivassa mullassa voi varovasti kaivaa sen ympäriltä ja yrittää löytää mahdolliset juurakot. Varovasti leikaten irroittaa juurakot kruunusta vahingoittamatta ja muuten koskematta siihen. Sitten juurakon voi jakaa pienempiin osiin jos haluttaa.

Kuten edellä mainittuna, paras tapa säilöä humalakasvi on antaa sen olla rauhassa maahan isteutettuna. Kuitenkin jos olet ottanut juurakosta pistokkaita tai hiljattain hankkinut uuusia juurakoita, ne on pidettävä kosteina ja viileässä, ei kuitenkaan märkinä. Juurakot yleensä sailötään kosteaan inerttiin aineeseen, kuten turve sammal (rahkasammal?), vanhassa sahanpurussa tai niiden kaltaisissa, kosteaa sanomalehteä voidaan myös käyttää jos mitään muuta ei ole saatavilla. Jos juurakkoa ei voida istuttaa maahan heti, on mahdollista istuttaa se ruukkuun tai laittaa ilmatiiviiseen säiliöön tai pussiin jonka laittaa sitten jääkaappiin kevääseen asti. Jos juurakoita säilytetään pitkään, ne olisi tarkistettava aina silloin tällöin, jotta ne eivät ole liian märkiä, liian kuivia, alkamassa mädäntyä tai kasvaa hometta.

Juurakkojen kasvattaminen leikkauksista

Pistokkaita varten tarvitset:

Puhdas terävä leikkuri

Juurrutus hormonia (Löytyy useista puutarah myymälöistä)

Kylvömultaa

Sumutinpullo

Ja minikasvihuone, niinkuin tämä

Tiedosto:gallery_7344_665_10628.jpg

Taytä kasvihuoneen lokero kylvösekoituksella, tökkää reikä seokseen joka pistokkaalle jonka haluat ottaa.

Pidää välineistö lähelläsi missä aiot ottaa pistokkaat. Valitse versot joista aiot ottaa pistokkaat. Tee leikkaukset viistosti ja dippaa leikkauskohta välittömästi juurrutushormoniin, laita pistokas leikkauskohdasta reikään jonka olet tehnyt seosmultaan. Tee niin paljon pistokkaita kuin voit, hyvä koko lehdille olisi 2-3cm pituussuunassa. Jos lehdet ovat suurempia niitä voi leikata vähän pois jottei kosteuden haihtuminen olisi niin suurta.

Tiedosto:med_gallery_7344_665_36423.jpg

Varmista, että leikkauksessa on silmuja (bud) niinkuin kuvassa yllä, koska se on se kohta mistä uusi kasvu alkaa. Kun olet laittanut pistokkaa multaan, taputa sormenpäällä hellästi multaa tiiviimmäksi pistokaan ympäriltä.

Kastele kunnolla ja jätä sentti vettä lokeron pohjalle. Laita minikasvihuoneen kansi päälle ja aseta se lähelle ikkunaa jotta versot saavat vähän aurinkoa, pohjoisikkuna on paras paikka. Sumuta lehtiä säännöllisesti jotta pistokkaat eivät kuivu. Pistokkailla ei ole juuria vielä joten ainoa keino on kastella lehtiä tai pitää leikkauskohta melko märkänä.

Noin kahdenviikon päästä pitäisi juurien tulla purkin pohjasta näkyviin. Nyt kasvi voidaan siirtää ulos varjoon. Viikon päästä tästä pitäisi uusi kasvu olla huomattavissa.

Juurakkojen lisääminen versoista

Tuoreetversot: Kauden lopussa voi koitaa haudata terveitä köynnösten alaosia maahan ja näin koittaa kasvattaa uusia kasveja. Hautaat yksinketaisesti köynnökset matalaan maahan ja merkkaat paikan. Keväällä kaivat sen ylös ja leikkaat kymmenen sentin pätkiksi joissa jokaisessa on "silmä" tai "bud".

Periaatteessa jokaisesta kohtuullisen paksusta osasta kehittyy juurakko kun sen hautaa maahan.

Hops can also be layered during the growing season. At points where the hop plant comes in contact with dirt/soil it will sprout roots instead of leaves, bines can be removed from the trellis and buried in soil (or poked into pots), then once the root system has sufficiently developed it can then be cut from the main plant. Care must be taken when growing the new plants since they (most likely) will not have developed the usual root/rhizome system, so it may take an extra season for the new plant to fully develop.

Lajikkeiden valinta

Matalan Alfahapon aromi lajikkeet kuten Saksan "noble" eli jalohumalat ja vaikka Willamette, ovat herkempiä kuumuudelle. Modernit ja korkean alfahappo pitoisuuden katkero humalat kestävät sitten taas paremmin kuumuutta, kaupallisilla viljelmillä on kokemuksia jopa 38°C lämmöistä.

Strategia voisi olla sellainen, että hankit niin paljon lajikkeita kuin voit ja katsot mikä tuottaa ja menestyy parhaiten omalla alueellasi.

Kannattaa huomioida, että kotona kasvatettu humala ei yleensä tarjoa samanlaisia tuloksia kuin kaupalliset kukinnot tai pelletit. Hallertau joka on kasvatettu Australiassa, Yhdysvalloissa tai Suomessa ei maistu samalle kuin perinteinen Hallertaun alueella kasvanyt saksalainen humala, vaikka lajike on täysin sama. Amerikkalaiset humalan kasvattajat ovat luoneet lajikkeet kuten, Liberty ja Mt Hood jäljitelläkseen jalohumalia Amerikanmantereella.

Cascade, Chinook, Nugget ja Willamette Ovat hyviä lajikkeita jos olet epävarma menestymisestä alueellasi, koska ne ovat erittäin tuoteliaita ja sitkeitä lajikkeita. Pride of Ringwood on voimakas ja todistettavasti kasvaa hyvin Australian ilmastossa. Australiassa on myös hyviä tuloksia Clusterista, aromi mainoa ja kasvu voimakas.

Aromi (jalo ja alhainen AA%) lajikkeet suoriutuvat paremmin savimailla alhaisemissa lämpötiloissa ja korkeassa ilmankosteudessa, nämä lopulta kasvavat hitaammin ja näyttävät ohuemmilta ja heikommita.

Humalalajikkeet joita tiedetään olevan saatavilla Australiassa (Heinä 2010)
Australian omat: Pride of Ringwood, Super Pride, Victoria, Cluster, Super Alpha
UK lajikkeet (tai kloonit): Golding, Fuggle, Willamette, Northdown, Challenger, Target
EU lajikkeet (tai kloonit): Hallartau, Hersbrucker, Mt Hood, Liberty, Tettnang, Wuertumberger, Saaz, Perle, Nugget, Tardiff de bourgogne,
US lajikkeet: Cascade, Columbus, Chinook, Millenium

Suomessa kasvaa itselläni (suorama) tällähetkellä (kevät 2011):
USAsta tilatut: Brewer's Gold, Cascade, Centennial, Chinook, Columbus, Fuggle, Glacier, Golding, Hallertau, Horizon, Magnum, Northern Brewer, Nugget, Sterling, Tettnang, Willamette
Suomesta hankitut (Nimet itse keksittyjä): Kauhavalainen, SuomiJalo

Juurakon valinta

Se mitä etsit on suurin määrä simuja (niinkuin perunan silmät) juurakossa. Jokainen silmu versoo, eli mitä enemmän silmuja sitä enemmän versoja.

Lähteitä ja lisä lukemista

Grow-Hops Yahoo Group Wiki on Growing Hops
Bill Velek on Growing Conditions
freshops.com
Freshops on problems with nutrients and diseases
Common names of hop diseases
Article on the 2008 hop shortage
Small Scale & Organic Hops Production
A lot of technical information regarding nutients
Hop Union Cultivar booklet
Wikipedia list of cultivars
USDA Hop Cultivar Descriptions
A Great PDF Article on Commercial Hop Fertilising
Good Info On Companion Planting
Great Overview of Hops and Usage

The Brewing Network:
Vinnie Cilurzo from Russian River Brewing Co.
Ralph Olson from Hop Union
Colin Kaminski talks about wet hopped beer
Ali Hamm on organic hops

Basic Brewing Radio:
Growing Hops at Home
Homegrown Hops Revisited
Container Hops Revisited

Historical Interests:
A museum site for Kentish hops (children focus)

Henkilökohtaiset työkalut